(Kirjoittanut Eero Suvilehto)
Ajeltiin Kimmon ohjastamana pikkubussilla pitkin keskistä Pohjanmaata, nuoruuteni maisemaa. Keskusteltiin lupsakkaasti kouluissa, kirjastoissa sekä kapakoissa yleisön, maailman ja itsemme kanssa. Kaukana oli vaino riita.
Ainoa kähäys sattui Ylivieskan kohdalla koskien sielun olemusta tai olemattomuutta. Riitapukareina toimivat Essi ja Lauri. Miia kuunteli runokorvat herkästi höröllään. Kimmo ja Tuomo yrittivät pysyä puolueettomalla maaperällä ja minäkin strategisesti sivussa. Yritin vain rauhoittaa tilannetta sillä faktalla, ettei ihmisen halkaiseminen sieluun ja ruumiiseen - tai mieheksi ja naiseksi - ollut meidän vikamme vaan Platonin ja hänen kreikkalaisten kirvesmiestensä juoni.
Pauliina kuitenkin katkesi naurusta siihen pisteeseen saakka, että hänet piti koota ja elvyttää. Tilanne laukesi, ja lähdimme kohti Oulaisten kirjastoa.
Väsyneinä mutta unissakävijän runollisella tarkkuudella saavuimme vihdoin Raaheen ja seuraavana aamuna Liminkaan. Essi jäi sinne ihmettelemään kotijokensa kadonneita jäitä. Ja tuli haikea olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti