Ensimmäinen päivä

Tuomo Heikkinen haastattelee Mervi Heikkilää.

Eräänä päivänä löydän itseni bussista. Autossa on sähäkän siniset penkit ja kilometrejä nielleen auton hiukan surumielinen tuoksu. Matkustajina on muutama läänintaiteilija ja kahdeksan kirjailijaa. Luulen kuuluvani viimeiseen kategoriaan. Tosin kaikki muut lajin edustajat ovat miehiä. Ja aikuistenkirjailijoita. Mutta marginaali on edustettuna muutenkin: runoilijoita, sarjakuvataiteilija, eräkirjailija… Ja kuka enää osaa sanoa, mikä on valtavirtaa?

Tällä kulkuvälineellä ja kokoonpanolla kierrämme seuraavat kahdeksan päivää ympäri Suomea esiintyen kouluilla, kirjastoissa, baareissa ja ties missä kirjallisuudelle soveltuvissa pesäpaikoissa.

Ensimmäinen etappi on Rovaniemen kirjaston Lapponica-sali. Läänintaiteilija Tuomo Heikkinen haastattelee jokaista erikseen. Kysymykset ovat yllättäviä, välillä vaikeitakin. Onneksi en tiennyt niitä etukäteen, en ehtinyt miettiä järkeviä, pakattuja ja purkitettuja vastauksia, vaan rönsyilin sinne tänne ja jätin vastaamatta varsinaisiin kysymyksiin.

Erityisen mielenkiintoista on kuulla, kun muut kirjailijat raottavat työhuoneensa ovia, avaavat henkilöhahmojensa taustoja ja antavat vaikuttavia lukunäytteitä. Varsinkin runoilijat saavat tekstinsä lentämään salin pienessä ilmatilassa sulavin, vahvoin siivin.

Kirjailijaklubin jatkot jäävät osaltani lyhyiksi. Arki-iltainen Rovaniemi näyttäytyy yhden baarin perusteella yleistettynä jalkapallosta innostuneelta ja kovaääniseltä. Hotellille kävellessäni mietin ystäväni ennustusta kiertueesta: ”Tuo on varmasti sellainen extreme-kokemus, että yhdistää teitä kuin armeijan käyminen.”   

Kirjoittanut Mervi Heikkilä