 |
| Aki Luostarinen puhuu Jyväskylän Vakiopaineessa. Seurassa Vesa Lahti sekä Juha Kulmala. |
Kirjoittaja tekee
tavallisimmin työnsä yksin, ei kuitenkaan maailmasta eristyksissä. Kirjoittaja on kielestään maailmassa
kiinni. Hän mieltää maailman (elämän?)
kielellä. Kieli on kaiken mieli.
Kirjoitan näitä
tunnustuksia omassa kopissani, ikkunasta näen tutun maiseman. Koivut ovat hiirenkorvilla, kuten keväisin
niillä on tapa. Olen taas etuoikeutettu
porsas: olen voinut öitseä kesken kirjailijakiertueen kaksi kertaa omassa
vuoteessani hotellisänkyjen sijaa. Eilen
heitettiin keikka Kuopiossa, ja sen jälkeen pääsin omaan saunaan. Iltamyöhään
katselin vielä (ei niin hyvän) dokkarin Orson Wellesistä. Nero miehekseen, eikä ainakaan koppityömies.
Levollinen
sunnuntai-aamu, teetä ja leipää. Olen
mukavuusalueellani. Tämä on
hengenvaarallinen tila.
Toisin on ollut
viisi edeltävää päivää: olen seitsemän kohtalotoverini kanssa ollut viidellä
eri paikkakunnalla julkisena objektina.
Se on koppityöläiselle kova paikka.
Jokainen yrittää sen yleisöltään salata - tai mistä minä sen tiedän,
mutta ainakin minä. En ole tottunut
puhumaan mikrofoniin yleisölle asioista, joita en ole joutunut formuloimaan
puhuttuun muotoon. Ne ovat mielessäni
solmussa kuin nuoranpätkät, joita tipautetaan keittiön koriin. Nyt niitä joutuu oikomaan julkisessa tilassa,
eikä ilmaisuni ole valmisteltu, järkevä eikä ainakaan selvä. Onneksi kollegat eli toiset koppihenkilöt sen
tietävät.
Pian on lähdettävä
taas Mikkeliin. Se on jännittävää, sanan
mukaisesti. Mukavuusalue on jätettävä
kolmeksi vuorokaudeksi.
Mutta on yleinen tieto,
että epämukavuusalue on ihmiselle hyvin terveellinen seutu. Siellä eheytyy. Se on kuin hammaslääkärillä käynti. Siinä kokee kipua, rahaakin menee, mutta
siinä saa terveet hampaat, vaikka ei välttämättä hyvännäköiset.
Kirjoittanut Aki Luostarinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti