Hannibal Lecter

Markku Ropponen kertoo ykityisetsivä Otta Kuhalasta
kotikaupungissaan Jyväskylän Vakiopaineessa. Jorma Koski ja
Vesa Lahti kuuntelevat. 

Kirjailijakiertue vyöryy eteenpäin, pian on viikko takana. Houkuttelimme eilen Kuopiossa King’s Crown -nimiseen kulttuurikapakkaan yleisömäärän, jonka pitelemiseksi rekrytoitu järjestysmieskaarti joutui panemaan parastaan. Tilaisuudessa kuultiin eri kirjallisuudenlajien edustajien railakkaita mielipiteitä kirjoittamisesta, tuotantonsa syvimmästä olemuksesta ja elämästä kirjailijana Suomessa. Jokainen luki myös näytteen tekstistään, toi esiin taitelijapersoonaansa ja söi maukkaan annoksen talon antimia.

Seurassamme istui myös kuopiolainen kirjailija Jouni Tossavainen, jonka hienovaraisella huumorilla höystettyjä juttuja on aina mieluisa kuunnella. Niinpä hänen johdollaan osa kiertuelaisista suunnistikin myöhemmin illalla baariin (Jori’s bar), jonka isäntä vaiensi meidät tietokilpailukysymyksillään. Mietintää herätti etenkin se, mitä marsalkka Mannerheimilla oli eläessään tasan 13 kappaletta. Ehdottelimme ystäviä, varpaita, ratsupiiskoja, hevosia, adjutantteja, upseerinarvoja, miekkoja, taisteluarpia, älynystyröitä yms., kunnes intellektuellirunoilija Kulmala ehdotti autoja. Vastaus oli oikein, drinkki Juhalle.

Hieman myöhemmin keskuudessamme alkoi käydä supatus, ketä ystävällinen baarin omistaja muistuttaa. Kyllä, hänellä ei olisi vaikeuksia voittaa Itä-Suomen Anthony Hopkins -titteliä itselleen. Jouni Tossavaisen tarjoaman kierroksen jälkeen valmistauduimme lähtöön. Jori saatteli meitä ovelle ja niinpä yksi meistä rohkaistui ottamaan esiin tämän Hopkins yhdennäköisyyden. Baarin omistaja oli näemmä kuullut asian ennenkin, koska ei häkeltynyt, vaan pyysi meitä odottamaan ja toi meille nähtäväksi kaksi muovitaskuun laitettua valokuvaa. Toisessa niistä poseerasi hattuineen Jori ja toisessa Anthonyt Hopkins. Mutta kumpi mahtoikaan olla Hannibal Lecter?

Kun yön laahus laskostui kalakukkokaupungin ylle ja viimeinen kiertuelainen kompuroi karaoke-baarista hotellihuoneeseen Irwinin kertosäe kurkkuun juuttuneena, alkoi tuntua ilmeiseltä, että ryhmä olisi valmis valloittamaan Mikkelin.

Kirjoittanut Markku Ropponen