(kirjoittanut Miia Paani)
Raahen kirkko on remontissa. Hovinarri on hieno, eikä kukaan laita sitä remonttiin. Yleisöä on, ja he kuuntelevat kapinoimatta. Me puhumme, kun Tuomo Heikkinen käskee.
Tämä on viimeinen päivä, viimeinen tilaisuus. Tunne on väsynyt ja latautunut. En muista kertoa, että olen Raahesta, vaikka halaan kahta opettajaani, vaikka siskoni on tullut tänne. Minä esitän itseäni.
Päivällä olimme Oulaisissa. Essi Kummu löysi kuulijasta hengenheimolaisen, mutta tilaisuus loppui. Tämä ilta loppuu. Liian pian. Voisin kuulla Tuomo Heikkisen Berliini-runomusiikkiesityksen toisenkin kerran.
Maanantaina on arki. Ouluun osaa ilman navigaattoria. Ja omaan sänkyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti