Päivä kaksi

Jukka Behm Oulun Tubassa. Tuomo Heikkinen haastattelee.

Rovaniemelle on Kouvolasta matkaa junalla kymmenen tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Tasan. Sinä aikana ehtii miettiä muutamaan kertaan, mihin on ryhtynyt. Ja katsella määränpään lähestyessä suolla kituvia koivuja ja tuulivoimaloiden muodostamaa hiljaista metsää. Muutamassa mastossa siivet pyörivät.

Kirjailijakiertueen kahdeksan kirjailijaa ja neljä läänintaiteilijaa valuvat Lapista kohti etelää ja esiintyvät yhdeksällä paikkakunnalla. On oma kiertuebussi ja kuski. Edessä hotelliöitä ja keikkoja kirjastoissa ja kapakoissa. Mikrofonien vinkumista ja yleisökysymyksiä. Oman teoksen lukemista ääneen. Kuin omaa oksennustansa söisi. Mutta kaikkeen tottuu.

Rovaniemessä ja Oulussa yleisöä on ollut paikalla enemmän kuin esiintyjiä. Se on hyvä alku. Jotkut istuivat kuuntelemassa koko kahden ja puolen tunnin mittaisen shown. Pohjoisen ihmisillä on vahvat pakaralihakset.

Joukostamme puolet kirjoittaa pitkää tavaraa, puolet runoilevat. On ollut siis hyvä mahdollisuus tarkkailla, elävätkö runoilijat oikeasti punaviinillä. Vastaus on kyllä. Juovat he muutakin.

Matka ei ole oikea matka, jos sen aikana ei koe uusia asioita. En ole aikaisemmin lukenut runokirjaa niin, että runoilija itse on samassa huoneessa, makoilee viereisessä sängyssä. Oulussa jaoin huoneeni runoilija Aki Luostarisen kanssa ja mitäpä muutakaan olisin Sokos-hotellissa tehnyt kuin makustellut hänen uusinta runokokoelmaansa Ajan olo. Ja siemaillut samalla runoilijan tarjoamaa luomuviiniä.

Esiintyminen ei ole kirjailijoille välttämättä kaikkein luontaisinta toiminta. Osa kun kirjoittaa juuri siksi, että ei osaa puhua. Niin minäkin. Siksi on ollut mukava katsella, kuinka kirjailijat pääsevät lavalla vauhtiin. Huumori on kukkinut. Puolikuiva. Sellainen mitä kirjoitetaan rivien väleihin. Runoilijat räjäyttelevät säkeitään, ilotulittelevat konekiväärein, livauttelevat salakavalasti sekaan aforismeja, kiteyttävät lauseeseen elämän, pensselöivät nopein vedoin tauluja, jotka kertovat siitä sekasotkujen vyyhdistä, jota ajatuksiksi ja tunteiksi kutsutaan. Paikoitellen on tullut olo, että kuuntelisi stand up -komiikkaa. Mutta sellaista, joka hymyilyttää aidosti.

Tämän kirjoitettuani matkaa Vaasaan on jäljellä kolme tuntia ja viisikymmentäkaksi minuuttia. Ja edessä seitsemän paikkakuntaa ja yhdeksän keikkapaikkaa. Ja ehkäpä muutama lasillinen viiniä.

Kirjoittanut Jukka Behm