 |
| Jorma Koski äitienpäivänä 10.5. Mikkelissä Einon Vintissä. |
Mikkeli jäi taakse. Matkalla Kouvolaan
turnaus on kiepahtanut loppupuoliskolle. Vielä löytyy puhtia kirjastoiltaan.
Jos vielä lähtöpäässä Rovaniemellä sai
hieraista pipoa korville, saattoi jo Oulussa silmätä sadekuurojen välissä
luopuako jo välihousuista. Onneksi ne kulkevat mukana.
Niin Rovaniemellä kuin Oulussa tunsin liikkuvani
kotikentällä. Tapasin runsaasti tuttuja, tuttavia, läheisiä ihmisiä, vaihdoimme
kuulumisia, lämpimiä halauksia. Näistä hetkistä nautin, sain voimia. Ei
häirinnyt tieto, että jo seuraavana päivänä oli siirtyminen vieraskentille
uusine haasteineen.
Kun jätimme ”pelekääkkö nää polliisia”
maisemat, tulimme jo Vaasaan. Huomasimme, ettei joukostamme löydy yhtään ruotsinkielellä
kirjoittavaa. Mitä se merkitsi, aprikoitiin. Seikka saattoi vaikuttaa illan
keikkapaikan yleisömäärään, kourallinen kumminkin. Kuten aina, määrä ja laatu
eivät kulje käsi kädessä.
Sään lämmetessä alkoi lämmetä
kirjailijajoukkommekin. Ylimääräinen jäykkyys väistyi toisiinsa tutustumisen
myötä.
Jyväskylässä tuntui jo mukavalta,
keikkapaikkojen vaihtuminen baarien klubi-iltoihin. Se oli myös omiaan tuomaan
rennon läsnäolon tunteen. Ehken myös yleisö aisti saman.
Ja voi, jo yksi kirkassilmäinen
hymyilevä istuja yleisössä pelastaa koko illan.
Puhetyöläisen osa ei ole monenkaan
kirjailijan vahvuus, ei minunkaan. Toivoa sopii, että kirjailijan rooli
näyttäytyy vahvempana.
Kirjoittanut Jorma Koski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti