Valkosta ja makiaa

”Jos näenkin tulevan, en sitä ymmärrä”

Jyrki Heikkinen Vaasan Ritzissä.

Tänä iltana klo 22.30 Kulttuurikeskus Epätasapaineen pohjoispyloni murtuu ja keskuksen tähtimäinen kuori hajoaa tomuksi.

Vuonna 1926 maailmanlaajuisen talouslaman seurauksena sokerinkuljetus siirrettiin ilmalaivoihin ja samana kesänä pasaatimyrskyn harhauttama sokerizeppeliini teki pakkolaskun Jyväskylän pohjoispuolelle. Arkkitehti Elias Saarikivi oli tervaamassa vuotia (Ränssin Kievarin pihalla) illalla alkavaa ”Dodon kieltäjien killan” vuosittaista elämysmatkaa varten, kun taivaalta kaartuva jättiläinen pimensi maiseman. Valkea vuori vyöryi pitkin Uuraisten tietä Kievarin kuusikujan päähän leviten tien molemmille puolille.

(Killan jäsenet eivät koskaan saa nauraa suu auki, eivätkä aloittaa puhetta sanoilla ”Nyt kun olemme kerääntyneet tämän päättömän ruumiin ympärille”) (Nämä kaksi seikkaa, ei muuta)

Tämä taivaallinen väliintulo muutti koko pitäjän historian. Sokeri saatiin kerättyä talteen Sorjosen härkätalleille ennen tulvia ja vielä samana iltana Saarikivi hahmotteli ensimmäisen luonnossarjansa, ”Tiernan”, tulevaa kulttuurikeskusta varten. (Saarikivi oli jo aikaisemmin tehnyt kokeita bataateilla ja mustajuurilla etsien betonikombinaatioille uusia ratkaisuja)

…Vuonna 1963 Saarikivi makaa toispuoleisesti halvaantuneena Pyhän Jyvän Lasaretissa. Elokuun kuudentena saadaan viimein harvinainen cinematografi lainattua Neuvostoliiton lähetystöstä ja arkkitehti saa nähdä hartaasti odottamiaan kuvia valmistuneesta kulttuurikeskuksesta…. pimennetyssä huoneessa hiljalleen hiipuvaa huokailua, tyhjennetylle peräseinälle sirahtaen vaihtuvat mustavalkokuvat yksi toisensa jälkeen, nukkuuko arkkitehti…hoitaja nousee nurkkatuoliltaan ja taskuaan rapistellen hiipii ovelle, poistuu huoneesta eikä palaa koskaan takaisin…

Kulttuurikeskus on rakennettu sokeribetonielementeistä Catulluksen hypotenuusaa mukaillen, jossa nelisakaraisen tähden kärjet aukeavat pylonikaariksi kannattelemaan rakennuksen keskellä sijaitsevan juhlasalin sokerilasikattoikkunaa.

…Keskuksen pohjoispylonin takaa yliopistomäellä rhododendron- ja pinjapuistikon reunalta aukeaa mittaamaton Louhen kansallispuisto (hanhet, hirvet, karhut, myyrät, peurat, korpit, sopulit, päästäiset, mäyrät, oravat, supikoirat ja ketut vaeltavat kesäöisin paratiisillisen sulassa sovussa nuolemaan sokeribetonia kohdasta, jossa on kirjoitusta). Sanat ilmestyivät vasta muutama vuosikymmen sitten. Sokeribetoni on kivikovaa, eikä kukaan tiedä kenellä on ollut mahdollisuus hakata vielä muutaman tunnin erottuvat sanat: Elvis oli kala.

Läänintaiteilijat Heikkinen, Lahti, Kolehmainen ja Suoniemi ovat valmistelleet klo 19.00 alkavan esityksen huolella ja ottaneet kaiken muun huomioon paitsi resonanssin. Kahdeksan kirjailijaa lukee kaanonina tekstejään niin että päällekkäisistä äänistä muodostuu morseaakkosilla Norsujumalan Nimi. Tämä epäsäännöllisenkuuloisesti tihenevä, lähenevä, loitontuva ja voimistuva äänikudelma kestää kolme ja puoli tuntia, jotta Jumalan Nimen pyhä luku 199 tulisi täyteen.

…seuraa lumottu hetki, repeämä ajan verhossa, jonka jälkeen 500-paikkainen täysi juhlasali repeää bravo-huutoihin, hysteerisen ilon purkauksiin, nyyhkytyksiin ja jalkojen tömistyksiin…. ja ohentunut pohjoispyloni antaa periksi…sortuva kaari rikkoo kattoikkunan sisäisen jännitteen ja huikaisevasti räsähtäen sokerilasi sataa alas välkehtivänä ja helisevänä tähtisateena muuttuen vähän ennen yleisöä sokeritomuksi…

Kirjoittanut Jyrki Heikkinen